Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin.
Vuosi sitten elämä heitti käyntiin sellaisen vuoristoradan, josta jarrut olivat hajonneet aikaa sitten. Ainoa vaihtoehto oli napata kiinni laidoista ja puristaa rystyset valkoisena toivoen, että siitä kyydistä selviää. Ja siitä todella selviääkin. Vaikka välillä on menty yhtä pitkää alamäkeä, vuoristoradan rakenteiden kolistessa ja naristessa, hengitystä pidättäen, silmät kiinni tiukasti puristuneina on täytynyt luottaa, uskoa ja toivoa, että ylämäki vielä tulee.
Joinain päivinä ahdistaa niin,
Ettei uskalla hengittää.
Joinain päivinä on niin heikko olo,
Että pelkää hajoavansa muruiksi.
Joinain päivinä pysyy täysin hiljaa
Että padot eivät murtuisi ennen aikojaan.
Joinain päivinä kokee olevansa niin hukassa,
Että nipistää itseään tietääkseen olevansa hereillä.
- MadRan
Vuosi kääntyi järjettömän nopeasti jälleen syksyyn, ja siitä alkavaan talveen. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani,
sen tulo muistutti vuoden kuluneen siitä kun vuoristorataan
päätyi. Kolinan ja natinan kaikuessa tunnelin seinistä, oli ajoittain hyvin
pieni luottamus, että tunnelin päässä näkyisi valoa. Vuosi täynnä erilaisia menetyksiä, loppuhuipentumana omat rakkaat kissani sairastuivat ja oli pakko päästää irti. Vaikka koko tämä menetysten sarja tekikin kipeää, en ole koskaan jäänyt neuvottomana tuleen makaamaan, joten päätin luoda valon tunnelin päähän aivan itse.
Kun alkoi tarkastella kaikkea oppimaansa ja kokemaansa, huomasi olevansa vahvempi kuin ennen.
Näkevänsä eri tavalla ruskan sävyihin pukeutuvat puut, enää etäisesti lämmittävän
auringon. Hiljalleen satavan lumen, pakkasen tuoksu ilmassa. Päästin irti vanhasta, pysähdyin hetkeen.
Kaiken menetetyn tilalle tullut paljon uutta, haaveita
toteutettuna omalta listalta ihan huomaamattaan.
Sekaisin toivoa ja pelkoa.
Etelä pohjoisessa.
Ollapa kaunis ja peloton
Varma ja virheetön
Veden alainen maisema.
Ilma vailla suuntia.
Elämä silmissä virraten.
Täydellisen epätäydellinen.
– MadRan
Siinä hetkessä vuoristoradan kyyti pysähtyi. Yhtäkkiä palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, kaiken mahdollisen suhteen! Vihdoin hahmottaen
arjen askareet elämä tuntuikin siedettävältä. Eikä vain siedettävältä! Huomaan suuren eron siinä, miten yleisilmeeni on vaihtunut utuisen alakuloisesta onnelliseen seesteiseen hymyyn. Energiaa virtasi jostain selittämättömästä lähteestä. Jaksoin taas painaa sekä töissä, että yrityksen hommissa, että lapsen kanssa kotona kahden. Tulokset nähtävissä!
 |
| Kuva Hanna Stengård-Nybom |
Sain valmiiksi suuritöisimmän neuleen, jonka olen ikinä loihtinut! Tämähän on yksi syy hiljaisuuteeni blogin osalta, tämä vaati hurjan määrän suunnittelua ja työtä. Neuletakki, jonka suunnittelin täysin itse ja toteutin ilman ohjetta. Niin ylpeähän tästä takista piti olla, että uskaltauduin olemaan itse mallina, kun
Hanna Stengård-Nybom kuvasi takin
Pimiö Loungessa Turussa.
 |
| Kuva Hanna Stengård-Nybom |
Nyt elämässä on jälleen uusia käännekohtia, jotka vaativat perusteellista harkintaa. Tuuli puhaltaa, ja saattaa viedä minut rannikolta keskemmälle Suomea töiden perässä. Niin siinä käy, kun tuntee kuuluvansa johonkin. Päihdetyö kun on toinen kutsumukseni neuleiden ja yrittäjyyden ohella. Kun elämään tulee ihan eri merkityksiä.
Lakaten etsimästä,
Voi löytää enemmän,
Jokainen tie johtaa jonnekin.
Vasemmalle, oikealle, suoraan
Vaikka haparoiden kulkee,
Löytää aina perille kuitenkin.
Jarruja siellä täällä,
Polkaista uskaltaisipa kytkintä,
Vaihtaa vaihteen vapaalle.
Antaa virrata vain,
Luottaen mottorijarrutukseen.
Kuunnellen hiljaisuudessa
Sydämensä ääntä,
Antaa virrata vain.
Luottaen tien jatkuvan
Olemalla se joka on,
Täydellisen epätäydellinen,
Kuin hiomaton timantti.
- MadRan
